Sodankylän pitäjänpuku

Kaikki alkoi Kaustisen kansanmusiikkijuhlilta vuonna 2023. Istuimme tanssikavereiden kanssa viheriöllä ja keskustelimme kansallispuvuista, ja puheeksi nousi Sodankylässä otettu valokuva saman vuoden juhannukselta. Kuvassa oli Riitta Paavilainen päällään nyt jo harvinaisuudeksi jäänyt Sodankylän pitäjänpuku. Kuva oli Facebookissa ilman yhteystietoja, mutta päätin kuitenkin lähteä selvittämään mikä tässä on homman nimi. Huono minunkin väittää erikoistuvani pohjoisen Suomen kansallispukuihin, jos vastaan voi kävellä tuiki tuntemattomia yksilöitä.

Lähdin sitten festareiden jälkeen soittelemaan, sähköpostittelemaan ja viestittelemään Facebook-kuvan julkaisijan ja Sodankylän marttojen kanssa, ja pian selvisi kuvassa olleen rouvan henkilöllisyys ja yhteystiedot. Eipä aikaakaan kun sain jo kutsun rouvan luo Sodankylään, hyppäsin vuokra-auton rattiin ja pujottelin porojen lomitse kohti pohjoista.

Vietin lähes viikon Riitan luona, tutkien lehtiartikkeleita, kirjallisuutta ja perimätietoa puvun tiimoilta. 1980-luvun lopulla valmistettu pukukokonaisuus oli jäänyt kansallispukuraadin hyväksymättä, koska raati katsoi, ettei puvulla ollut historiallista pohjaa. Raadin lausunnon mukaan alueella ei 1700- ja 1800- luvuilla ollut kirjattu kruunun kirjoihin tarpeeksi savuja, eli suomalaisasutusta, jotta voitaisiin alueella todeta olleen pukuperinnettä. Puhasta huuhaata. Tämä pukukokonaisuus, johon kuuluu hame, alushame, paita, liivi, esiliina, huivi, päähine ja korut, on täysin eheä kokonaisuus, joka pohjatuu paikallisten käsityöläisten museaalisen aineiston tutkimustyöhön. Koottu ohjeisto on kattavin näkemän, sillä sen on tuottanut käsityöalan erikoisasiantuntija Maila Ekorre. Näillä ohjeilla tulee jämptisti just, eli kaavat on sarjoittettu, ohjeet ovat yksityiskohtaiset ja helposti seurattavat. Valitettavasti Sodankylän kunnan kopiot kaavoista ovat hukkuneet, ja nähtävilläni oli vain kopioiden kopioita. Pystyin kuitenkin näistä valmistamaan melko tarkat rekonstruoinnit omaan käyttööni, ja siitä se ajatus sitten lähti.

Olen nyt valmistamassa kankaita kolmeen Sodankylän pitäjänpuvun hameeseen, ja projekti lähenee loppuaan tältä osin. Hame koostuu pystyraitaisesta kankaasta, viiteen kiilaan leikattuna, jolloin hameeseen muodostuu upeita V-muotoisia raitakiiloja. Kankaiden valmistuttua pääsen kokeilemaan taitojani näiden kiilojen muodostamisessa, kun kokoan omaa hamettani. Tämä verenpunainen, illansininen ja musta kokonaisuus heijastelee Sodankylän vaakunan värejä.

Pitkän matkan tavoitteeni on tuoda takaisin kollektiiviseen tietouteemme näitä harvinaisia pitäjäänpukuja, joita muistakseni on myös Pelkosenniemellä ja Savukoskella. Pohjois-Suomen kansallispukuharrastajilla soisi olevan muutakin kuin Rovaniemen, Tornionjoen ja Tervolan alueen puvut valittavinaan. Lappi on laaja, ja suomalaisasutuksen historia on pitkä. Kansallispukuraadin antama suositus 1980-luvulta käyttää Lapissa lapinpukuja on myös aivan mahdoton ajatus. Eiköhän tänne pohjoiseen mahdu paljon kansallispuku-, kansanpuku- ja pitäjänpukuperinnettä, josta ammentaa inspiraatiota.