Mäenlaskua monessa mielessä

Ja niin pyörähti jälleen uudenkarhea vuosi käyntiin. Vuodenvaihteen juhlinta on ohitettu ja edessä häämöttävät Runebergin päivä ja laskiainen. Tänä vuonna on tänne Ouluunkin saatu pitkästä aikaa runsasluminen talvi, ja lapset pääsevät nyt aivan todella laskemaan pitkiä pellavia ja hienoja hamppuja :D Päivät valoistuvat ja Oulujoen maisemista muodostuu unelmankaunista pakkastaidetta. Kamera käteen vain ja lenkille!

Harrastusten puolesta alkava vuosia on ollut hiljainen. Hetken jo helpottavalta näyttänyt koronatilanne on kiristynyt, eikä loppua tunnu näkyvän. Omassa elämässäni tämä tarkoittaa sitä, ettei uimahalleihin ole edelleenkään asiaa, kirjastoissa käydään vain noutamassa ja palauttamassa teoksia, ja ohjattu käsityötoiminta on katkolla ainakin toistaiseksi. Onneksi omatoiminen puuhastelu ei ole kiellettyä, ja aherrus kutomolla on jatkunut keskeytyksettä.

Rovaniemen esiliinakangas aiheuttaa jo harmaiden hiusten lisäksi myös huoliryppyjä. Projekti tuntuu tervan lailla valuvan eteenpäin, eikä helpotuksia ole näköpiirissä. Lankojen holtiton katkeaminen ja välittäjien tahmeus vievät välillä uskon tulevaan, mutta oppirahat on maksettava. Aina kun yhdestä esteestä päästään yli tai ympäri, nousee esiin uusia, haastavampia aitoja. Luomisen ilo on hissuksiin vaihtunut hampaat irvessä puurtamiseksi, jonka loppu häämöttää tällä tahdilla vasta aikaisintaan kuuden kuukauden päässä. Pitenevät päivät ja kauniit maisemat tulevat todelliseen tarpeeseen!

Kutomon arki ei kuitenkaan koskaan ole aivan näin harmaata. Piristystä ja inspiraatiota löytyy useimmiten kurkkaamalla muiden puuhia, kuten Yhessä Oy:n materiaalitestauksia. Aivan ykskaks yllättäen, loimen lopulle virkaa keksiessään, oli kutojalle tullut mieleen heittää kuteen joukkoon kookoskuituista nyöriä, kun sitä nyt jostakin oli jäänyt nurkkiin pyörimään. Aivan intuitiopohjalta syntyi todella kaunis ja käytännöllinen eteisen ovimatto. Kookoksen rouheus toimi oivallisesti kenkien puhdistukseen, kun taas farkku toi mattoon kestävyyttä. Minulla ainakaan ei ole koskaan ollut kaunista eteisen ovimattoa, mutta nyt olen sellaisenkin nähnyt!

Viime aikoina on tullut useammalta taholta vastaan esimerkkejä erikoisten kudemateriaalien käytöstä: Teneriffan pitseissä on käytetty banaanikasvista saatuja kuituja, ja hampun käyttö kankaankudonnassa on ollut täällä Pohjanmaallakin yleistä jo toissavuosisadalla, jollei aiemminkin. Jännittäväksi tämän tekee se, miten vakiintunutta lankamateriaalien tarjonta on nykyisellään: Puuvilla, pellava, villa, keinokuidut, silkki sekä näiden muunnokset ja seokset ovat yleisimmin tarjolla, toki bambua ja hamppuakin löytyy etsittäessä. Kookoksen ja banaanin kaltaisia hullutuksia tulee harvemmin vastaan, mikä johtaakin ihmettelemään, mistä kaikesta sitä onkaan keksitty lankaa valmistaa.

Uusien ideoiden ja haaveprojektien lista saa näin jatkoa ja tulevaisuus näyttää aivan hippusen valoisammalta sen ansiosta :)