Joko se kohta on joulu?

Tänä vuonna joulupaineet ovat ennätysalhaiset; kutomolla on rauhallista, messu- tai myyjäiskiireitä ei juuri ole, kukaan ei harmittele hoppua ja tunnelma on rento. Jotakin positiivista tämä epidemia-aika on siis tuonut tullessaan. Tällainen omaksi ilokseen askarteleva käsityöläinen voi tietenkin kasata ylleen ihan omatekoisia kiireitä, joilla ei ole mitään tekemistä ulkopuolisen maailman odotusten kanssa. Usein se yllättää, miten todellisuus ei luhistukaan, kun en saavutakaan sitä tai tätä itselleni asettamaa aikataulu- tai tuotantotavoitetta. Ihmeellinen ilmiö, kerrassaan.

Kuluneille viikoille on ehtinyt kertyä yhtä sun toista jännittävää hetkeä. Olen löytänyt useita upeita mallikirjoja Avain-kustantamolta, joiden hankkiminen on ollut suorastaan seikkailu. Sellaiseksi sen voi mielestäni luokitella, kun suoraan netistä tilaamisen sijaan saa viestitellä ja lopulta soittaa ihan puhelun ventovieraalle ihmiselle, jotta teoksensa saa ostettua ja toimitettua. Kiitos vielä Kistupuad-museokaupan henkilökunnalle kärsivällisyydestä ja avusta.

Vuosien varrella olen harrastanut nypläystä pääasiassa kirpputorilöytöinä hankittujen opaskirjojen ja suoraan mallien suunnittelijoilta ostettujen mynstereiden voimin. Pinterest on nykyään lähes loputon inspiraation lähden, mutta sinne usein postaillaan suttuisia, tekijänoikeuksia rikkovia valokuvia mallikirjoista. Nettikirjakauppojen saksankielisiä mallikirjoja ei pääse selailemaan ja siksi ostopäätöksen tekeminen on vaikeaa. Jostain syystä vasta aivan viime aikoina on herännyt uteliaisuus kirjaston antimia kohtaan. Kenties Oulun kirjastojärjestelmän kautta löytäisin kirpputoreja laajemman valikoiman uusia malleja? Ja löytyihän niitä, paljon enemmän ja laajemmin kuin olin uskaltanut toivoakaan :D Oma yksinkertaisuuteni vähän nolottaa, mutta selitän sitä sillä, että käytän kirjastoa pääasiassa viihdesisältönsä vuoksi, enkä niinkään tietokirjallisuuden lähteenä.

Samalla kun Rovaniemen kansallispuvun essukankaan rakennus etenee, olen keräillyt ideoita seuraaviin projekteihin. Luultavimmin päädyn aloittamaan Kiteen kansallispuvun hamekankaan seuraavaksi, sillä se muistuttaa Rovaniemen pukua valtavasti, ja pukujen osat ovat yhteensopivia. Ainakin epävirallisissa yhteyksissä pidettäessä ;) Kun pohdin seuraavaa aloitettavaa kansallispukukokonaisuutta, mietin omalla kohdallani juuriani ja niitä paikkoja, joihin minulla on todellista kosketuspintaa. Sukuni matrilineaarinen puoli juontaa Pohjois-Karjalaan ja Pohjois-Savoon. Sieltä rautatietyömaiden mukana saapuivat esivanhempani sitten Rovaniemelle, eivätkä todellakaan yksin. Jos Rovaniemen kansallispuvulle nimittäin etsii sielunsiskoa, niin Ylä-Savon puvusta se löytyy. Liivin ja paidan yksityiskohdissa on eroja, mutta hyvin samanhenkisiä ne ovat.

elle päättyy tietämykseni sukuni tämän osion vaiheista. Niinpä otin yhteyttä Kiteen Marttaliittoon, joka Karjalaisen Nuorisoliiton sivujen mukaan omistaa oikeudet pukuun. Sieltä sain aisaparikseni Ritva Leinosen, joka on ottanut hoitaakseen Kiteen kansallispuvun asioita. Sovimme tapaamisesta myöhemmin keväällä, sillä mielestäni minun pitää ensin kunnolla tutustua Kiteeseen, ennen kuin ryhdyn kantamaan alueen värejä. Voi kun koronatilanne keväällä antaisi tähän mahdollisuuden.

Lopulta on kuitenkin pakko myöntää, että kiristyvien rajoitteiden Oulussa on hyvä näin joulun alla hieman rauhoittua. Kun kaupungin harrastus- ja kurssitoiminta on ajettu alas ja yhdistystoiminta olematonta, voin hyvin keskittyä loppuvuoden jo olemassa olevien projektien loppusiivoukseen ja viimeistelyyn. Ja tietysti joululahjojen tekoon :)