Säät alkavat vihdoin kylmetä!

Niin kauniita ja mukavia leudot syyssäät voivat ollakin, on syksyn tässäkin vaiheessa omat odottamisen arvoiset puolensa :) Mainitsemisen arvoinen on ainakin pukeutumisen helpottuminen: enää ei tarvitse arpoa kerrosten määrää tai takin paksuutta, katua sitä puoli tuntia lenkin alettua ja himmailla koko loppureissua, ettei hikoile kaikista kerroksista läpi ja palellu sitten siihen. Ei, nyt voi huoletta laittaa vähän enemmänkin vaatetta ja olla varma siitä, ettei toisaalta tukehdu, muttei vilustukaan.

Viime viikko oli vähemmän hektinen kuin edellinen, mutta jotenkin lipsuva. Arjen rytmistä ei oikein saanut otetta ja kaikki jonossa olevat asiat jäivät edelleen sinne, kun en osannut oikein aloittaa mistään. Olisiko aivojen tarvinnut vähän lepäillä, en tiedä. Mukavia juttuja sinne upposi kuitenkin muutamia, kuten se, että oli jälleen aika käydä Haukiputaalla kuukausittaisessa kansallispukutyöpajassa Leena Korven johdolla. Sain apuja minua vaivanneisiin kysymyksiin pukujen oikeuksien omistamisesta ja siitä missä tilanteissa lupia täytyy kysellä ja missä ei. Tämä helpotti huomattavasti, sillä olen murehtinut tätäkin asiaa. En halua astua kenenkään varpaille, niin pienet ovat piirit kansallispukuasioissa.

Toinen mieleen jäänyt asia oli se, että tilasin nyt vihdoin itselleni kolme tykkitukkia. Pirtteli Oy on tietääkseni ainoa sorvaamo, joka valmistaa kansallispukuneuvoston hyväksymiä tukkeja. Niistä kolmesta mallista, jota käytetään suomalaisten kansallispukujen kanssa vain yhtä käytetään hyvin yleisesti. Tämä johti harkintaan siitä tarvitsenko tosiaan noita kahta harvinaisempaa mallia, mutta pelko otti vallan tässä asiassa: Mitä jos tämäkin tekijä lopettaa? Enkä koskaan saa toista mahdollisuutta hankkia erikoistukkeja? Ja totta kai karman laki varmistaisi sen, että ensimmäinen tilaukseni olisi juurikin tuollainen erikoistykkimyssy… Joten ostin kaikki kolme, ja keksin niille jotain käyttöä vaikka seinästä.

Aloitin myös syksyn ensimmäisen joulukäsityön, sydämenmallisen joulukuusenkoristeen. Alkava Frimodiglai-pitsi vaatii kaikki talosta löytyvät nypylät, ja kymmenen paria oli puolattu valmiiksi vuosien takaista työtä varten. Semmoinen ”aloitan tämän ihan kohta kunhan joudan” -projekti. Sain sen aloitettua ja tehtyä kahdessa illassa valmiiksi koska tällä kertaa minulla on oikean kokoinen limppu käytössäni. Alkeiskurssille ostettu keittiönpöydän kokoinen Finnfoam-levy on niin julmetun epäkäytännöllinen, varsinkin kämmenen kokoisen työn tekoon ja erityisesti sellaiseen työhön, jota pitää käännellä työn edetessä. Kaikki haaveet ergonomiasta saa heittää romukoppaan sen kanssa. Pian saankin aloittaa Frimodiglai-harjoituspitsin, josta tulee varmaan joku Pornaisten sarvimyssyn kaltainen huomionherättäjä : ) Valitettavasti se vain täytyy tehdä tuolla samaisella Finfoam-levyllä, kun mikään muu alusta ei riitä…

Viikon lopuksi sain kerittyä kaikki Rovaniemen esiliinakankaaseen tarvittavat vyyhdit. Puiset vyyhdinpuut olivat aivan liian raskaat ja metallisiin tarttui lanka kiinni, joten vedin vyyhdit kahden tuolin selkämyksen nojan yli ja ohjasin lankaa käsin. Työ valmistui kahdessa täydessä työpäivässä. Viikonloppu tuli juuri sopivasti ja tarpeeseen :D

Ensi viikolla sitten loimen luontiin!