Kesä 2024 - recap

Elokuu - se on kesäkuukausi, eikö olekin? Hatutti niin maan perhanasti kun kuulin uutislähetyksessä viime viikolla, että Helsingin Sanomissa oltiin tehty ”syksyn ensimmäinen pääministerin haastattelu”. Ei kuule olla tehty, eikö siellä etelän lämmössä muka ole vielä pidemmät kesät kuin täällä peräpohjassa? Tasan on. Syksy on aivan ihanaa aikaa, oma suosikkini suorastaan, mutta joku raja sentään.

Kesää on vietetty monissa merkeissä tänäkin vuonna. On ollut pientä ulkomaan matkaa, festareita lähellä ja vähän kauempana, mustikkametsässä on piipahdettu. Vielä on edessä mökkeilyä ja patikointia, molemmat vähän vähemmän oleellisia, mutta tärkeitä osia kesää nekin. Aivan viimeisten viikkojen kohokohtina olivat Kaustisen kansanmusiikkifestivaali ja oman kylän kanasllispukujen tuuletus Turkansaaresa.

Kaustinen oli tapansa mukaan täynnä mahtava musiikkia ja tanssia, ystäviä ja sielunserkkuja. Vietin siellä harvinaisen pitkän pätkän aikaisempaan nähden, ja mietin jo ensi kesänä ehkä viettäväni koko viikon paikan päällä, jos vain majoitus tarpeeksi tukevissa sängyissä onnistuu. Maalattia teltassa ei selälle käy. Tänä vuonna paikalle oli saapunut myös kansallispukujen osia myyvä Eelis Design, joka piti myyntitilojaan varsinaisen festarialueen ulkouolella, mutta aivan tuntumassa. Juttua riitti ja vaihdoimme käyntikorttejakin, ja todella toivon että hän saapuu paikalle ensi vuonnakin. En välitä yhtään ostella tarvikkeita tai asujen osia nettikaupasta.

Turkansaaressa vietetty kansallispukujen tuuletus oli mielestäni edellisvuosiin verrattuna pettymys. Viimeksi osallistuessni juhlia vietettiin kaupungin keskuskadulla ja -aukealla, missä pukujen esitettely tehtiin esiintymislavalla, vähän catwalk -tyylisesti. Paikalla oli paljon katselijoita, saimme paljon huomiota lehdistöltä, meillä oli tanssiworkshop, elävää musiikkia. Nyt olimme aivan ihanassa miljöössä, mutta paikalla oli puoli tusinaa vahingossa paikalle eksynyttä turistia, joten kansallispukujen komeus jäi omien harrastajien arvostettavaksi, ja se on kyllä vähän semmoista ”preaching to the choir”-meininkiä. Eikä meillä ollut lehdistöä, ei musiikkia, ei tanssia. Kansallispukujen käytön yleistyminen ja normalisoiminen ei saanut yhtään lisäpistettä tästä. Lisäksi nopeatemponen catwalk venyi luvattoman pitkäksi, kun jokainen puku selostettiin yksityiskohtaisesti, monesti samoja asioita toistellen. Paluu männävuosien menoihin olisi kovin suotavaa tämän kirjoittajan mielestä.

Erityisen mahtavaa näissä tuuletuksissa oli kuitenkin se, että pääsin näkemään kovan työni viimeisen evoluution, Sortavalan miehen kansallispuvun valmiina ja käytössä! Hääpuvuksi valmistunut kokonaisuus sisälsi myös komean huopahatun käsin taottuine solkineen. Valmistin vuosien 2022-2023 aikana 24 metriä sinivihreää huovutettua villakangasta kolmeen pukuun, ja nyt näin ensimmäisen kerran valmiin puvun elävässä elämässä, vieläpä omakutomastani valkeasta sarasta tehty liivi päällä. Kerrassaa tunteisiin menevä kokemus <3