Hämä- hämähäkki kiipes essulle

Rovaniemen esiliinakankaan tie langoista kankaaksi jatkuu käpyisenä. Viikon alusta loin reilun nelimetrisen loimen kolmeen essuun vielä melko vaivattomasti. Kangaspuuni oli työnnetty seinän viereen edellisen hamekankaan tultua päätökseen, pois tieltä. Ajatuksissani otin selkäpuusta kiinni ja rupesin nykimään lattiaan jumahtaneita kumitassutettuja puita lattiaa pitkin – ja lensin kuin leppäkeihäs mukkelis makkelis selälleni. Selkäpuu irtosi toisesta tapistaan ja väänsi toisen päätypuun tappia siten, että se halkaisi vasemman päätypuun nurkan melkein irti. Näppärää!

Onneksi en ole töissä itsekseni, ja apu oli lähellä. Toikan puissa on ilmeisesti hyvin tavallinen suunnitteluvirhe siinä, että sekä rinta- että selkäpuut ovat kiinni samanlaisilla tapeilla ja tämä päätypuiden halkeaminen on yleistä. Pienelle alalle tulee aivan liikaa painetta helposti, jos ei tiedä varoa, ja näin siinä sitten käy. En siis ollut ensimmäinen kätevä emäntä asialla, joten naapureilla oli antaa tutun sepän nimi ja numero käteen. Joonas Kantola saapuikin paikalle samana päivänä, ja puut olivat saaneet metallisen pannan ympärilleen jo päivää myöhemmin. Eipä siis kuin odottelemaan liiman kuivumista ja etsimään puhdetöitä siksi aikaa : )

Onneksi arjen muut kiireet ottivat ohjat, eikä viikonloppuna tullut juuri muuta mietittyä. Rovaniemen tykkimyssyn koppa sai silkkipäällysteen paikalleen, vaikka hertan kaarevat reunat ryppyineen aiheuttivatkin päänvaivaa. Frimodiglai-pitsin nypylät on melkein puolattu valmiiksi, mikä kuudellakymmenellä parilla ei ole aivan pikkujuttu sekään. Perinnetekstiilit Keriön logoprojekti nytkähti askeleen edemmäs ja sain mietittyä seuraavan hamekankaan kuosin valmiiksi. Saamattomuuden tunne oikein karisee, kun kirjoitan auki kaikki touhuni mustaa valkoiselle : )

Pirtteli Oy:n tykkimyssytukit saapuivat postissa nekin. Kaikki kolme napottavat nyt vitriinini päällä sievässä rivissä, oikein silmä lepää niissä. Viikolla olisi kiva kokeilla, onko Suomen Kansallispukuneuvoston laatimista tykkimyssyn työohjeista mihinkään. Minulla on videomateriaalia ja kirjallisia muistiinpanoja täydentämässä huonoa muistiani, mutta aion kokeilla seurata virallisia ohjeita orjallisesti, ja katsoa tuleeko lopputuloksesta kelvollista. Sormet syyhyävät päästä koeajamaan nämä kaunokaiset!

Lopuksi täytyy mainita, miten Oulun kaupungin pääkirjastossa oli aivan ihana Suomalais-ugrilainen kansanperinnenäyttely. Tämä feresiasuinen nukke on saanut ylleen vaalean vihreän esiliinan, jota reunustaa unelmankeveä hämähäkkipitsi. Kaikessa yksinkertaisuudessaan kuvio kostuu kahdeksan parin hämähäkeistä, joita yhdistävät neljän parin hämähäkit. Lanka lienee luokkaa 120/2 tai vielä ohuempaa.

Tämä kuvio saa jäädä korvan taaksen odottamaan rauhallisempia aikoja, kauneudestaan huolimatta! Vielä joku päivä on aikaa.